perjantai 28. helmikuuta 2014

Lämpöä ranteisiin ja varpaisiin



Virkutivirk. Virkkailin äidille tossut ja ranteenlämmittimet Austermannin Step – langasta. Yksivärinen violetti on myös Austermannin, en vaan enää löytänyt vyötettä tarkempia tietoja varten. Lanka sisältää Aloe Veraa ja Jojoba öljyä. Koukkuna minulla oli numero 3, käsialani on aika tiukkaa. Kiinteitä silmukoita molemmissa.



Tossujen ohje on oma sovellus, kuten myös ranteenlämmittimien. Toki voin kirjoitella ohjetta, jos satun uudestaan näitä virkkailemaan, ja joku ohjetta tarvitsee. 



Kukan alkuperäinen ohje löytyy Ninuskan blogista (<-klik). Sovelsin ruusua tiiviimmäksi, sillä tossuissa ruusu ei niin hyvin muotoaan säilytä avonaisena. 






Samat tossut tein myös anopille lahjaksi. Äiti ei ole kuulemma hennonut näitä juurikaan pitää, etteivät vaan kulu ;). Kiitoksia äidille taas mallina olosta!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Vanhasta trikoopaidasta lapsen paidaksi



Ei, en tehnyt itselleni tätä paitaa. Asia meni näin; äitini oli heittämässä kasan vanhoja trikoopaitoja kirpputorille. Pelastin parhaat päältä. Yhden jo tuhosin kypärämyssyyn (<-klik). Pojalle iski uusi hullaannus, tällä kertaa Turtleseihin. Tietenkin oli saatava Turtles- paita. Ja kuten ompelevat äidit tietävät, lapset yleensä pyytävät ensimmäisenä äitiä sen toteuttamaan. Ja eihän tietenkään Turtles-paitaan kelvannut mikään muu väri kuin vihreä. Kangasvarastossa ei ollut ensimmäistäkään paitaan soveltuvaa vihreää kangasta. Olin jo varma, että paidan toteutus venyy, kunnes muistin äitini paidan. Pitkään pyörittelin paitaa ja kaavoja, ja suunnittelin, miten saisin mahdollisimman paljon hyödynnettyä valmiita ompeleita. 


Harmittaa, etten ottanut leikkausvaiheista kuvia. Leikkasin hihat irti miehustasta ja avasin paidan sivusaumat. Koneen alle päätyivät vain sivu- ja olkasaumat, takakappaleen helman käänne ja hihojen kiinnitys miehustaan.


Applikointikuvaa sai piirrellä useaan otteeseen, jotta se olisi tarpeeksi vihainen. Koska halusin tehdä tämän setin mahdollisimman edullisesti, käytin applikointiin housuihin tullutta samettia, vanhaa pöytäliinaa (punainen) ja vanhaa fleecevilttiä (valkea). Jälleen kerran applikoidessa muistui mieleen, miksi näitä ei tule tehtyä useammin. Ottaahan se aikaa, kun tikkailee menemään yksityiskohtia. Pienessä innostuksen puuskassa halusin tehdä kuvasta vieläkin ”elävämmän”, joten otin esille kangasvärit ja maalailin varjostuksia siveltimellä. Alkuperäisessä paidassa ollut kuvio peittyi hyvin Raphaelin silmähuivin nauhoilla, jotka jatkuvat takakappaleen puolelle.





Housujen sametti on ihanan ohutta kirppislöytöä, kankaanpalan hinta huiteli 1 eurossa, joten hintaa näiden vaatteiden materiaaleille kuminauhoineen ja resoreineen tuli tasan 1e (kangasta jäi vielä kaappiin). Taskuja mietin kauan, pyörittelin ja etsin sopivaa mallia. Kunnes sitten paidasta ylijääneet palaset inspiroivat, ja hitusen siistimällä ne päätyivät taskuiksi. Ompelin taskut kaksinkertaisena ja tuin trikoon, sillä muuten tasku helposti lörpähtäisi käytössä. Sivutaskuun tuli hihojen ylijääneet palat ja takataskuksi olalta jääneet. Vanhasta trikoopaidasta jäi tähteeksi siten vain takakappaleen helmalta kolmen sentin levyinen suikale, jota käytin ompeleiden kokeilemiseen. Aika tehokkaasti kierrätetty.




 Kaavoina jotkut Ottobren kaavat, vaikka olen huomannut, etteivät kaavojen koot ole täsmääviä.  Paidan koko on 110 cm ja housut 122cm (samasta lehdestä, palautin lehden jo kirjastoon, ja siksi en enää muista numeroa). Meidän pojalle menee yleensä vaatekoot juuri toisin päin, housuissa menee pienemmät koot ja paidoissa tarvitaan jo reilumpaa. Muutaman kaupan asun housut menevät vieläkin 110cm koossa, kun paidat on pitänyt jo aikoja sitten laittaa kiertoon. 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vihdoinkin: virkattu takki itselle




Tämä takki, jakku, mikä hyvänsä, on ollut valmiina jo vuoden. Viime joulun pyhinä sain langat pääteltyä (jostain syystä ei ole lempihommaani). Ja kylläpäs kesti, että sain pätkän satiininauhaa leikattua ja laitettua kiinnitykseksi! Joskus näitä ikuisuusprojekteja tulee, pieniä juttuja, jotka vaan jostain syystä jäävät tekemättä.



Ohje on Dropsin (<-klik), jota paikoin soveltelin mieleisekseni. Lankana Novitan Kelo, koukku 10. Ja langankulutusta en silloin laskenut, enkä enää tietenkään muista. Tämä on ensimmäinen isompi virkkaustyöni, ja nyt tekisin paljon asioita toisin. Mutta pitää olla itsestään ylpeä, että tämä edes nyt on valmis, satiininauha mukaan lukien! Kiitos taas äidilleni mallina toimimisesta!


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

KISS-mekko




Viskoositrikoo Eurokankaan palalaarista, kaava oma. Mukava, vilpoinen, nopea tekoinen mekko. Vihdoinkin sain kuvattua tämän jo kauan valmiina olleen mekkoni! Kutsun näitä vaatteita KISS -vaatteiksi (Keep It Short and Simple). Kuosi kohdallaan, niin ei vaatteen malliin tarvitse kikkailuja.



Olemme äidin kanssa suurinpiirtein samankokoisia, joten pyysin häntä malliksi. Suuret kiitokset hänelle mallina toimimisesta! 



Jospa tämä blogi alkaisi pian olla ajantasalla, vielä olisi muutama valmis juttu kuvaamatta. Viikonloppuna sain tehtyä pojallekin vaatetta, toivottavasti nekin pääsevät pian kameran eteen!

torstai 13. helmikuuta 2014

Lämmin ajatus ystävänpäivänä






















Kuviopaperia, kartonkia, sydänleikkuri, liimaa, sakset, lapsen piirustus (pyysin piirtämään ihmisen, josta otin kopioita ja leikkasin ja liimasin kortteihin). Lapsi napsutteli leikkurilla sydämet, piirsi ihmisen, liimailtiin yhdessä pilvet ja sydämet. Alkuperäinen idea, jota hieman muokkasin, oli tämän vuoden Taika-lehdessä (pilvi, josta satoi sydämiä). Siinä meidän tämän vuoden ystävänpäiväkortit. 

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!


tiistai 11. helmikuuta 2014

Lämmintä ylle



 
 
Molempiin reilusti kasvunvaraa, tapani mukaan. Meneepähän ensi vuonnakin. Kaava oma.

 
Lentsikka-fleece Eurokankaan palalaarista (sorruin ostamaan, myönnän… MUTTA KUN, oli niin edullinen pala ja mukavan ohutta).

 
Tummansininen fleecen sain äidiltäni, suuret kiitokset.  Hieman paksumpi, menee sitten kylmemmillä säillä. Kauluksen tein myös korkeampana, suojaa paremmin kaulaa eikä huiveja tarvitse. Molempiin resorit hihan- ja lahkeiden suihin, tykkään että lapaset ja villasukat on helpompi pukea niiden päälle.
 
Merinovillaisista haalareista haaveilin. Lupasin itselleni etten osta uusia kankaita, jos kaapista löytyy käyttötarkoitukseen sopivia. Joten näillä mennään.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Pojalle virkattu takki



Lankana Novitan Kelo, koukku nro 10. Lankaa meni, ehkä 6-7 kerää? En pysynyt enää laskuissa mukana, kun virkkailin vähän silloin ja vähän tällöin. Aloitin syksyllä ja tammikuussa ompelin napit kiinni. Meni inspiraatio välillä muihin projekteihin (ja kun tiesin, että tätä takkia ei ennen kevättä käytetä).
Reilun kokoinen vaate jälleen kerran, poika kuitenkin kasvaa liian nopeasti (kuten lapsilla on tapana, ja itsehän sitä ei ikinä vanhene).
Hihat virkkasin erillisinä ja ompelin kiinni, kauluksen ja napituslistan viimeisenä. Inspiraation tähän takkiin sain Mutturallan (<-klik) virkatusta hupparista. Muistelen nähneeni siellä ohjeen hupparitakkiin, mutten nyt löytänyt. 

Jalassa erittäin ruttuiset housut, tein ne aikoinaan mieheni vanhoista samettihousuista samalla kaavalla ja reseptillä kuin nämä farkut (<-linkki, housut löytyvät postauksen lopusta).

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pellavapyyhkeet

 
 
Koetin eilen kuvailla, mutta ei ollut oikein fiilistä ja valoa, joten laitetaan tällä kertaa vain nämä pellavapyyhkeet esille. Tein äidille kaksi pyyhettä, äidin sisustukseen sopii tällainen maalaisromanttinen pyyhe. Pellava on ostettu joskus Kuopion Kansalaisopistosta kurssilla ollessani, pitsin löysin aikoinaan kirpputorilta ja nappi omasta nappivarastosta (alkuperästä ei hajuakaan, ehkä joskus kirpputorilta olen löytänyt tai sitten mummon peruja).
 

 
 
 
Toiseen laitoin nappikiinnityksen (nappi kiinnitetään pyyhkeen nurjalle puolelle). Keittiössä on näppärä saada pyyhe pysymään kahvassa kiinni, varsinkin jos lavuaarin lähellä ei ole tavallista ovea kaapissa, jonka sisälle saisi koukun kiinnitettyä (tai sitten seinää tms.). Nykyään keittiöissä onkin paljon vetolaatikoita, meillä myös. Omiin pyyhkeisiin olen ommellut ihan tarranauhat, pyyhkeet pysyvät kivasti kahvassa eikä niitä tarvitse aina olla etsimässä lattialta.
 
 
Kokeilin tähän pyyhkeeseen myös hieman koristeommelta (Bernina Aurora 450). En valitettavasti ehtinyt virkkaamaan itse saati kirjomaan kuvioita käsin. Hienommathan näistä olisi saanut omilla virkkauksilla ja kirjonnoilla, tai ainakin persoonallisemmat. Äiti tosin tuumasi pyyhkeet antaessani ettei hän näihin henno sormiaan pyyhkiä. Toinen pyyhe on ihan ilman kiinnityksiä, jospa näitä molempia käytetään, eikä säilötä kaapissa ;).
 


maanantai 3. helmikuuta 2014

Ystäville


 
Etsiessäni ideoita tämän vuoden ystäväpäivänkortteihin (tietokoneella iso kasa ideakuvia), törmäsin näihin pariin edellisenä vuonna tehtyyn.  Molemmat olemme pojan kanssa tehneet yhdessä. Ensimmäisenä kortti tehtiin pojan ollessa 2v. Leikkasin kartongista sydämet, jotka poika koristeli erilaisilla kimalleliimoilla, kimalteilla ja pienillä liimattavilla koristeilla.
Meillä pienen kanssa askartelussa tärkeintä on ollut se, että kortteja tehdään silloin kuin poikaa huvittaa. Näin askarteluun säilyy mielenkiinto myöhemminkin. Aloitamme aina korttien teon hyvissä ajoin, ehditään tehdä hyvin valmiiksi kaikki, ja ilman kiirettä. Askarteluinto on kyllä tarttunut poikaan, lähestulkoon joka päivä hän käy omatoimisesti tekemässä askarteluja työhuoneessani. Olen varannut hänelle omia leimasimia, paperisilppuja, kuvioleikkureita jne., jotka löytyvät helposti.

 
Nämä kortit teimme pojan ollessa 3v. Perinteisellä perunaleimasimella. Peruna vain puoliksi, kaiversin siihen sydämen ja akryylimaalilla poika paineli mielensä mukaan sydämiä.
 
Ompeluitakin on valmistunut tiuhaan tahtiin. Toivottavasti saisin pian niitä kuvattua. Joukossa on tietenkin myös sellaisia, joista ei irtoa blogiin kivoja juttuja. Patjansuojukset lakanakankaasta, housujen lyhennykset ja pidennykset eivät oikein ole mielenkiintoisia kuvattavia saati katseltavia. Luvassa on ainakin mekko itselle, pari välihaalaria pojalle sekä pyyhkeitä.
Virkattuna on valmistunut (jo aika päiviä sitten) itselleni jokin boleron tapainen sekä piakkoin on valmis pojan takki. Innostuin myös pitkästä aikaa neulomaan, aloitin ihan tiskirätistä. Löysin myös keskeneräisenä yhdet neulotut tossut, joista toinen oli valmis ja toinen muutamaa kierrosta vajaa. Sitä olen neuloskellut vähän eteenpäin. Molemmissa ihan vain oikeaa ja nurjaa, kunnianhimoisesti olen ajatellut opetella taas kunnolla neulomista. Ehkäpä joku päivä harjoittelen vaikeampia juttujakin neulomisen saralla.