torstai 27. marraskuuta 2014

Virkattuja ja neulottuja


Uskoisitteko, että tein nämä kaikki tässä äskettäin? Viikon sisällä? Ai ette ;). Tosiaan, en ihan näin nopsa ole käsitöissä. Muutakin elämää kun on. Pidin talkoot oman keskeneräisten neulonta- ja virkkaustöiden laatikon sisällön kanssa. Häiritsi, etten ole saanut näitä pois sieltä laatikosta.


Tämä kaulaliina odotti laatikossa...tunnustan: ainakin 11 vuotta! Meillä oli silloin rakkaan ystäväni kanssa vimma neuloa huiveja, Espritillä oli silloin superihania huiveja, mutta kalliita. Päätimme, että kyllä me osaamme yhdet huivit neuloa. Yhden superpitkän sain silloin valmiiksi ja tämä toinen jäi jostain syystä kesken. Itseasiassa neuloin nyt vain pari kierrosta tätä lisää ja päättelin langat. 7 veljestä langasta, leveää joustinneuletta (korjatkaa jos minä puhun neuletermeissä omiani, ei ole kaikkein tutuinta tuo termistö).



Ja nämä viime vuonna aloitetut isoäidinneliöistä väsätyt tossut jäivät parin palan kiinnitystä vajaaksi. Syy: ne ovat aivan liian isot minulle tai kenellekään läheiselleni. Ajattelin purkaa nämä tossut ja tehdä vaikka nuken peiton. Ellei teillä kenellekään satu olemaan n.42-43 kokoista jalkaa, voin tossut lähettää ihan hyvän joulun toivotuksena sellaiselle henkilölle :).



Myssyä olen virkkaillut pitkin syksyä. Vuoriksi kiinnitin fleeceä. Myssyn sai rakas äitini, joka ystävällisesti toimi mallina kuvauksissa.



Ja Helmoja ja hepeneitä Kristan vinkistä kokeilin tätä käsin neulontaakin. Hurjan hauskaa ja nopeaa. Tein myös harmaankin huivin itselleni samalla konstilla, mutta siihen on tulossa muutamia koristuksia kunhan lahjakiireet saan alta pois. Lankoina tässä pari vanhaa kerää, joiden alkuperästä en ole yhtään varma. Yritän parhaani mukaan tuhota lankavarastoja pienemmäksi.



Olen kovin vähän päässyt kommentoimaan teidän blogejanne, vietimme poikani kanssa pitkän tovin vanhempieni luona ja siellä ei ole nettiä. Puhelimellakaan nettiyhteydet eivät toimi. Toisaalta äärimmäisen rentouttavaa, kun viettää aikaa ilman internetin koukuttavaa maailmaa.  Kuvat ovat tällä kertaa vähän epätarkkoja, jos lapsen kanssa kuvaaminen on joskus hankalaa, niin on se myös iltamyöhällä oman äidin kanssa sitä :D. Varsinkin, kun sekä kuvattavalle että kuvaajalle iskee hepulikohtaus. Hauskaa oli, kiitos äiti <3.

Mikä teillä muilla on ollut pisin keskeneräisenä mukana kulkenut käsityö? Saitko koskaan sen valmiiksi vai muuttiko se täysin muotoaan matkan varrella?

Toivotan teille kaikille ihanaa ja mukavaa loppuviikkoa!

18 kommenttia:

  1. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) pitkän ajan mukana kulkeneet että valmistui.
    Itse olen niin vähän aikaa ollut käsitöiden parissa että pisin keskeneräinen käsityö, paita itselleni, on ollut 3kk ja nyt vihdoin ehkä valmistuu lähipäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen pitkään tuo huivi kyllä mukana kulkikin. Vielä olisi yksi pari huivia viimeistelemättä, ovat vuosia nekin odottaneet. Odottelinkin sinun paitaasi, oli niin hienoja ne Miw-kaavalla tehdyt. Kiitos mARa!

      Poista
  2. Kauniita vaatteita olet tehnyt, sekä puikoilla, että koukulla! Se on aina työvoitto, kun saa jonkun käsityön pois roikkumasta puolivalmiiden kasasta täysin valmiiden pinoon! Täytyy tunnustaa, että minulta jää helposti käsityöt kesken, niitä on kertynyt tässä vuosien mittaan vaikka kuinka paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mandariinimania! Minulla nuo neuleet tuppaavat helposti jäämään, kun en ole niissä niin nopea. Harjoituksen puutetta :).

      Poista
  3. Ihania kaulahuiveja, etenkin tuo raidallinen. Myssy on kivan mallinen. Oletko virkkaillut sen omasta päästä vai voisiko jostakin löytää ohjeen? :) Välillä on ihan tervettä pitää vähän etäisyyttä internetin ihmeelliseen maailmaan.. Minä teen yleensä yhtä neuletta/virkkuuta kerrallaan joten tavallisesti saan sellaiset käsityöt valmiiksi. Pisimpään taisin neuloa itselle kirjoneuleista lyhythihaista neuletakkia, aloitin sitä jonakin keväänä ja työ valmistui joskus saman vuoden syksyllä. Ja neule on edelleen ilman niitä kirjoneulekuvioita.. :) Vuoden takaa kaapissa lojuu puolivalmiina villasukkaparin toinen sukka (joka on vielä lasten kokoa!). Se jäi kesken koska ne olivat jo kolmannet samanlaiset, samoilla raidoilla olevat sukat ja homma alkoi olla hivenen tylsää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siis ainoa, jolla jää jotain kesken :). Myssyn virkkaamisessa käytin vähän apuna Mutturallan blogista löytyvää lasten pipoa. Tosin aika tavalla sai soveltaa aikuisen päähän sopivaksi. Taisin kirjoittaa tästä muuten ohjeen ylös itselleni, jos vaan vielä löydän sen, voin kyllä kirjoittaa tännekin. Mutta menee varmaan joulun jälkeen ennen kuin ehdin :). Jos siis se lappunen löytyy :D. Helposti sitä kotona eksyy (muka) vain pikaisesti vilkaisemaan nettiä, mukava on kyllä olla ilman näitä nykyvempaimia. Puhelinkin tuolla toimii siten, että seisoo ulkona siihen puhumassa. Hyvällä tuurilla ei katkea kertaakaan ja toinen kuulee kaiken mitä sanoo :). Kiitos Raisa P!

      Poista
  4. Minä katsoin ekasta kuvasta, enpä onpas hieno peitto, mutta ne olikin tossut ;) Hauskat tossut, harmi kun ne tulivat liian isoiksi. Keskeneräisyyksistä tuli mieleen, että mulla taitaa olla jossakin jemman pohjalla yläasteainen ristipistotyö (puuttuu muistaakseni muistaakseni vain muutama raksirivi).... Noooh.. ja onhan tuosta yläasteajasta jo jokunen tovi vierähtänyt ;D Nykyään pyrin saamaan työt mahd. nopsaan valmiiksi tai ettei ne ainakaan jää sinne kaappiin lojumaan viikoiksi tai kuukausiksi, kuten joskus ennen saattoi jäädä. Tästä lojumattomuudesta saan kiittäää tätä blogiharrastusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tehtyä noista tossujen paloista liian suuria, mutta onneksi tämä on helppo purkaa ja kasata pieneksi peitoksi. Blogi kyllä auttaa paljon siinä, että työt tulevat vähän varmemmin valmiiksi :). Kiitos Eerika!

      Poista
  5. Mukava kun olet saanut valmistettua noin ihania töitä:) Raitahuivi on niin tutun näköinen. Olen joskus omistanut samansävyisen ostoversion. Aivan kuten Eerika edellä mainitsi, onneksi nykyään on tämä blogi, joka motivoi saamaan työt valmiiksi. Tällä hetkellä yritän saada valmiiksi miehen neulepaitaa, joka on noin kolme vuotta ollut tekeillä. Nyt minua aivan hirvittää, että mitä jos se ei olekaan sopiva ja joudun purkamaan tms. Riittääkö motivaatio sitten saamaan työ loppuun. Turhaahan vielä siitä huolehdin :D. Ihania kuvia olet ottanut ja teidän mukavat hetket näkyvät ruudun tännekin puolelle! Mukavaa loppuviikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kanneli! Mielenkiinnolla kyllä odotan miehesi neulepaidan valmistumista. Niin isoa työtä en ole uskaltanut edes haaveilla vielä neulomisen saralla. Ehkä joku kaunis päivä koetan villapaitaakin, kunhan neulominen alkaa hieman nopeutua.

      Poista
  6. Tosi kivoja töitä ja värejä! Mulla on kesken todella suuritöinen kirjontatyö, aloitettu 1994... Välillä ollut todella pitkiä taukoja, mutta kyllä se vielä joskus valmistuu. -Sade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjontatöitäkin olisi ihana tehdä pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti saat omasi valmiiksi :). Kiitos Sade kommentista, ja mukava kun piipahdit!

      Poista
  7. Ompelut ei mulla yleensä kauan seiso, tosin tänä syksynä on siinä ollut vähän havaittavissa sellaista vikaa, kun olen liian innokkaasti leikellyt kappaleita valmiiksi - pitäisi leikata vain yksi työ kerrallaan. Nyt mulla on pari viikkoa seissyt yksi tilkkupeitto, sekin on vasta leikattu ja muutama pala pitäisi leikata vielä lisää. Ja sitten yhdet linnut on seissyt kesästä (leikkuutilassa nekin), mutta ajattelin tehdä ne vasta keväämmällä. Yhdet aloitetut säärystimet on seisseet pian kolme vuotta - kengät, joihin ne tarkoitin hajosivat, enkä ole osannut päättää, mitä teen säärystimille. Edellisen kommentoijan ansiosta muistin, että mulla on myös yksi kirjontatyö kesken - pieni pöytäliina, jonka aloitin esikoisen vauva-aikana. Siitä on yhdeksän vuotta, joten se on varmasti pisimmän aikaa keskeneräisenä seissyt käsityö. Eniten mulla kuitenkin yleisesti ottaen seisovat ehkä korjausompelut - miten voi jonkun pienen reiän paikkaaminen housuista kestää välillä kuukausikaupalla ;) Kiva muuten kun kokeilit tuota käsinneulontaa, ajatuksena on itsekin vielä pari tehdä - mutta odotustilassa ovat, niin kuin moni muukin käsityö :) Ihania nuo kaikki huivit ja toivottavasti näteille tossuille löytyisi omistajat - voisiko ne lahjoittaa johonkin huutokauppaan/hyväntekeväisyyteen, mitä kaikkia esim. Roosa Nauha -huutiksen tapaisia juttuja onkaan liikkeellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista! Minulla on ihan sama ongelma, ne korjausompelut on ompelussa pisimpään tekemättä. Neulominen on minun heikoin lenkki, peukaloa vailla olevia lapasia, keskeneräisiä huiveja jne. En ole niin nopea siinä, niin kyllästyn helpommin kun en saakaan nopeasti valmista :). Käsineulonnalla saa kyllä ihania huiveja, kun vaan olisi enemmän käyttäjiä niille. Minullakin on odotustilassa tällä hetkellä todella moni käsityö, joululahjoja lähinnä. Eiköhän tossuille jostain kautta koti löydy, hyväntekeväisyyskeräyksiä on joulun alla paljon.

      Poista
  8. Todella kivoja neuletöitä olet tehnyt! Itselläni on keskeneräisenä villapaita, jonka tekemisen olen aloittanut 15 vuotta sitten! :) Epäilen kyllä valmistuuko koskaan :D Olenkin miettinyt mitä voisin tehdä aloittamistani isoäidinneliöistä ja tästäpä sainkin vinkin, että teen äidilleni tossut joululahjaksi. :)

    VastaaPoista
  9. Kiva, että sait HJ idean isoäidinneliöihin! Ehkäpä inspiroidut neulomaan paidankin loppuun :). Kiitos HJ!
    (minulla ei toimi omassa blogissa näköjään tuo vastaa toiminto...voi että!)

    VastaaPoista
  10. Ihanan puhdistavaa saada pitkään roikkuneita töitä valmiiksi! Pidän erityisesti tuosta mustavalkoharmaasta kaulahuivi-pipo-setistä. Minulla ei ole kovinkaan usein montaa käsityötä kesken. Tosin roikkumaan on jäänyt muutamia sellaisia töitä, joita ei ole enää aikomuskaan tehdä valmiiksi. Odottavat sitten purkamista tai jotain muuta uusiokäyttöä. Korjausompelut ne minullakin roikkuvat ihan uskomattoman kauan. Housunlahkeiden lyhennykset, pikkureikien paikkaukset ja muut "tylsät" hommat ottavat joskus tosi koville saada valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pizzicato! Se on kieltämättä kyllä mukava tunne, kun saa jonkin pitkään keskeneräisenä olleen jutun valmiiksi. Sitten jää vaan ihmettelemään, miksei ole aiemmin sitä tehnyt :). Korjausompelut ovat varmaan monelle se pakkopulla ;).

      Poista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).