maanantai 18. huhtikuuta 2016

Keväiset tyynynpäälliset



Kevään tullessa me suomalaiset alamme käyttää värejä myös sisustuksessa. Talven ja syksyn tummat värit vaihtuvat kirkkaampiin, valoisimpiin tai puhtaampiin sävyihin. Toisaalta ilmiö on hassu, sillä sinne talven pimeyteen niitä värejä voisi tarvita piristämään. Luulen, että se on jotenkin niin sisäänrakennettua, ettei siitä poikkeaminen ihan helpolla onnistu. Sillä minä kuulun kanssa niihin talven synkistelijöihin  ja kevään iloitsijoihin. Kaivan vaaleamman keittiön verhon kaapista (muihin huoneisiin en verhoja vaihda), vaihdan keväistä liinaa ja sohvalle tyynynpäällisiä. Nyt lisäksi keväiset linnut koristavat meidän kotiamme. Ehkä valon ja ilon määrää haluaa maksimoida?




Minulla on kyllä kauniita keväisiä tyynynpäällisiä jo valmiina, mutta tein vielä tälle keväälle muutaman uuden. Joulun alla meidän sohvalle kotiutui kaksi tyynyä lisää, ja niihin on tarvittu päällisiä. Kyllästyin nimittäin ainaiseen 'tappeluun' neljästä olemassa olevasta tyynystä. Nyt on meidän pienelle perheelle jokaiselle omat kaksi tyynyä. Vaikka siltikin meillä tahtoo tuo pienin perheenjäsen omia kaikki tyynyt itselleen, rakentaa omien sanojensa mukaan sohvalle "kunnon laiskanlinnan". 




Ruudulliseen tyynynpäälliseen ompelin pitsiä somisteeksi. Pitsi on mummoni peruja ja sitä jäi vielä monta metriä tähteeksikin. Raidallinen tyyny on ihan simppeli. Valkoisiin kokeilin vihdoinkin kangasorigamia, helppojen perhosten ohje löytyi Suuren Käsityölehden numerosta 8/2015 (ja Pinteristäkin taitaa tämä ohje löytyä). Pikkuisen piti huijata, ja ommella alinta siipiparia hieman kiinni, jotta perhoset pysyvät käytössä kunnolla asennossaan. Tikkasin perhoset vielä keskeltä tyynynpäälliseen. Näitä perhosia olisi vielä voinut yhden tehdä keskemmälle tyynyä, ja ehkäpä myös verhoja koristamaan neuloilla kiinnitettynä?






Kaikki kankaat punaista ruusukuvioista lukuun ottamatta Eurokankaasta.




Meillä vaihtuu usein tyynynpäälliset ja ruokapöydän liinat, lisäksi koristelen mielelläni kotia erilaisten vuodenaikojen mukaan. Muuten sisustus on pysynyt samana 9 vuotta. Osaksi tähän vaikuttaa myös se, että oleskelutilojen järjestystä on äärimmäisen hankala vaihtaa (ja olen kyllä tyytyväinen tähän järjestykseen, se toimii loistavasti). Oletteko te ahkeria vaihtamaan sisustusta tai tekstiilejä kotona, vai onko mukana samoja pysyviä elementtejä?

Meilläkin lumet sulavat hujahduksessa, kun luontoäiti päätti hieman auttaa vesisateen muodossa :). Pian pääseekin pihahommiin! Sateisen sään keskellä toivottelen teille iloista viikkoa!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hiljaiset linnut (ommellut koristeet)



Kevät. Lintujen laulu. Aurinko. Luonnon herääminen. Solisevat purot. Kyllä se sieltä tulee, omaa tahtiaan. Joutsenet ovat jo saapuneet, etsivät paikkaa itselleen. Kaartelevat lammen yllä, mutta eivät vielä uskalla laskeutua. Jäässä se onkin. Lampi nimittäin. Hitaasti, mutta varmasti, aurinko yrittää sulattaa lumia ja jäätä. Talvi ei haluaisi luovuttaa vielä, pitää pintansa öisin.

Vedän aamuisin villasukkia jalkaan, kaivan vieläkin toppatakin kaapista. Haen takkaan puita. Toivon, että kevät jo olisi täällä. Lämmittäisi niin paljon, ettei takkapuita enää tarvitse. Saapuisivat kaikki linnut lammelle pitämään aamuista konserttiaan. Kurjet saavat pysytellä kauempana, niiden konserttia ei kukaan halua kuunnella. Ovat aamuvirkkuja, tai sitten valvovat pitkään. Kalkattavat liian kovaa silloin, kun minä yritän saada muutaman tunnin vielä nukuttua.




Hiljaisia lintuja, joiden kauniin laulun voi kuulla vain sydämessään. Kauniita, persoonallisia. Sellaisia, joita voi katsella. Ihailla. Ruokapöydälle pinkki pariskunta, liesituulettimen päälle vihreä ja olohuoneen hyllyä koristamaan turkoosi. Siellä ne muistuttavat, että kaikki aikanaan, nosta vaan nokka pystyyn ja uusi tuulia kohden. Vielä siivet paranevat ja kantavat, vielä minäkin lennän iloisena.





Kaikkien lintujen kankaat pientä puna-ruusuista (lapsuuden leikkimökkini verhot) lukuunottamatta Eurokangas, turkoosikukkainen palalaarista

Kaavat Tone Finnangerin kirjasta Sisusta Tildan tapaan
Molemmat kuvissa näkyvät kaitaliinat kutoi äitini




Näillä lintusilla on nokkana puisen varrastikun terävä pää. Maalasin sen akryylimaaleilla. Kaksi lintua sai hieman haparoivat käsinkirjonnat, persoonalliset. Kertovat siitä, että minä yritin tehdä asian vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen :D. Tussilla silmät ja hieman punaa poskiin. Kaipasin kotiin hieman keväisiä koristeita. Meillä lentelee kyllä paperisia perhosia, mutta niiden kaveriksi tällaiset linnut.





Osallistun tällä postauksella Vaapula-blogin järjestämään huhtikuun haasteeseen "Eläimellistä menoa" sekä Hommahuoneen huhtikuun värihaasteeseen, joka on vihreä. Vihreä värinä ei kuulu juurikaan pukeutumiseeni, mutta käytän sitä mielelläni sisustuksessa. Ainakin näitä heleämpiä sävyjä. 



Kevään tuloa odotellessa toivotan teille iloisia päiviä!

ps. vihdoinkin sain päivitettyä viime vuoden kaikki käsityöt esille 2015 välilehdelle, sieltä niitä saa käydä katselemassa :).

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Tehdään yhdessä lapsen kanssa äitienpäivä-lahjoja!



Äitienpäivä on pian täällä, 8.5 juhlitaan äitejä ja mummoja! Tällä kertaa koostin blogini aiemmista aiheista sellaisia vinkkejä äitienpäivälahjoiksi, jotka voi toteuttaa yhdessä lapsen kanssa. Jos sinulla on jokin kiva vinkki, niin kerrothan siitä kommenteissa :). 

Meillä on tapana tehdä aina jotain lapsen kanssa yhdessä mummeille pieneksi muistamiseksi äitienpäivänä. Jo pienetkin lapset on mukava ottaa mukaan yhteiseen puuhaan. Poikani on onneksi innokas askartelija ja piirtäjä. Juttuja tehdään vain, jos häntä kiinnostaa. Kouluissa ja päivähoidoissa varmasti enemmän on niitä 'pakko' tehdä osioita, joten kotona puuhailussa on minusta mukava säilyttää tekemisen ilo. Toivon, että into käsitöihin ja askarteluihin säilyy sen myötä myös aikuisuuteen saakka. Keskustelemme pojan kanssa ideoista, joita olen jostain bongaillut ja hän sitten päättää, mikä niistä olisi mielenkiintoista toteuttaa. Kaikki maalaamiset ja piirtämiset tuntuvat hänestä kivoimmilta, joten niitä olemme käyttäneet usein. 



Lapsen käden- tai jalanjälkiä voi hyödyntää moneen juttuun. Perinteiset paidat, kassit, laukut, tyynyliinat, pipiavut, koristesydämet, likavaatepussit pul-kankaasta, kännykän suojapussit. Pelkkä kädenjälki pahvilla toimii loistavasti myös käsipyyhkeen merkkinä esimerkiksi vessassa. Vain mielikuvitus on rajana! Ompelutaitojakaan ei tarvita välttämättä, kun ostaa kaupasta valmiita tuotteita. Ne kannattaa (kuten kankaatkin) pestä ennen kangasvärin laittamista, jotta käsittelyaineet eivät estä värin tarttumista kankaaseen. Parhaiten toimivat puuvillaiset ja pellavaiset kankaat ja materiaalit. 



Kynällä ja siveltimellä saa monenmoista aikaiseksi. Piirroksen voi tehdä kangastusseilla suoraan paitaan, kassiin tai muuhun. Me käytimme alussa ihan Ikean kangastusseja, sillä ne olivat pienen lapsen käteen sopivan isoja ja helposti kiinni pidettäviä. Myöhemmin hankin kunnolliset kangastussit ja kyllä niillä on ilolla poika piirrellyt. Piirrettävä kangas kannattaa pingoittaa vaikka pahvin päälle teipeillä tai laittaa kontaktimuovia piirrettävän kohdan alle. Tällöin kangas ei veny alla ja lapsenkin on helppo piirtää ilman tuskastumisia huonosti kulkevaan kynään. Sydänpaidassa silitin applikointiin tarkoitettua tukipaperia alle, tähän piirroksen tekeminen olikin helppoa. Lopuksi revin paperin pois ja kiinnitin sydämen paitaan suoralla ompeleella.



Kukkaruukkujen koristelu on hauskaa puuhaa. Käytimme tähän akryylivärejä ja minä sudin sitten päälle vielä lakkaa. Lopuksi poika kiinnitti valmiita kuvioita lisä koristeiksi. Ruukkuun istutimme muistaakseni persiljaa. Mukaan kirjoitin hoito-ohjeet ja mummit saivat sitten arvailla, mitähän sieltä kasvaa. Myös valmiilla leimasimilla on lapsen helppo koristella, niitä voi käyttää myös kankaisiin, kunhan varmistaa leimasinvärin soveltuvuuden. Pyykkipoika-essuun poika leimaili 'mummon pyykkipojat'.



Korteissakin lapsen jalan- ja kädenjäljet toimivat hyvin. Perhoset, kukat, sydämet muotoutuvat jälkiä käyttämällä. Pinteristä löytyy huimat määrät erilaisia kuvioita, joihin on käytettyä kädenjälkiä. Jos lapsi ei halua maalia käsiin/jalkoihin, voi jäljen piirtää paperille ja käyttää sitä kaavana. Kuviopaperista tulee kauniita perhosia!



Muita lahjavinkkejä äideille ja isoäideille blogistani löytyy mm. lahjat -tunnisteella. Ja lahjathan voikin paketoida tällä kertaa kauniisti kankaisiin lahjakasseihin ;). 

Pahoittelen kuvien heikohkoa laatua, sillä ne on otettu suurimmaksi osaksi ihan blogin alkuaikoina. Blogi on nyt saanut hetken olla tauolla, sillä ompelukoneen äärelle ei ole ollut asiaa. Neulominenkin on nyt toistaiseksi ollut kovin vähäistä, sillä jo teini-iässä vaivannut olkapää on päättänyt sanoa sopimustaan irti. Vähän kerrallaan kuitenkin olen ommellut jotain pientä, ettei pääkin sano sopimustaan irti ;). Ensi viikolla tapaammekin sitten vähän tuoreempien käsitöiden parissa!

Lämpöisesti toivotan tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Ja mukavaa viikonloppua, toivottavasti pääsisimme pian nauttimaan keväisistä säistä :)!