maanantai 1. toukokuuta 2017

Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi


On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.




Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 



Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.




Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 




Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Käsityöt auttavat jaksamaan arjessa



Onni on pienissä hetkissä. Juuri niin. Niissä hetkissä, kun huomaa ettei siihen onneen tarvitse mitään suurta ja maata mullistavaa. Huomaa vain sen, että oma elämä on ihan hyvä. Ympärillä on rakkaat, ne, jotka tietävät minut sellaisena kuin olen. Ja silti, ja sen vuoksi, rakastavat.




Ne rakkaat, joiden kanssa istutaan sohvalla illalla. Ei ole kiire mihinkään. Pysähdytään hetkeksi ja kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana. Sillä arjen kiireessä sen voi helposti unohtaa. Sen, että sillä rakkaalla on myös sanottavaa. Kokemuksia, tapahtumia, omassa elämässään tärkeitä. Pikaiset kuulumisen vaihdot, ja päivän tapahtumien kuuntelu kotitöiden lomassa, eivät ehkä anna sitä, mitä haluan antaa. Jakamatonta huomiotani. Että kuuntelen myös sydämelläni ja mielelläni, en vain korvillani.




Jotta voisin olla paremmin läsnä, tarvitsen myös hetken omaa aikaa. Sen pienen hetken, kun saan kasattua omat ajatukseni. Tehdä sitä, mistä nautin. Ottaa esille kirjontalangat, neulan, kirjontakehyksen. Istua hetken kuunnellen omaa sisäistä ääntäni. Nauttien siitä, että käteni tekevät uusia pistoja, uusia kuvioita. Etsien niistä voimaa arjen keskelle.




Tai sitten kaivaa käsityökorista neuleen. Tikuttaa menemään muutaman kierroksen. Jotta perheen ei tarvitsisi kulkea kylmin varpain. Eikä minunkaan. Nautin puikkojen kilkatuksesta samalla tietäen, että jokainen silmukka on matka. Matka siihen sisäiseen rauhaan, omaan itseeni, omiin ajatuksiini, omiin tunteisiin. Siihen kuka minä olen. Joskus unohdan myös itseni ja kaiken muun. Katoan hiljaiseen hetkeen, langan kulkuun kankaalla tai puikolla. Ei ole aikaa eikä paikkaa. Ei minuakaan. Olen lanka, neula, puikko, väri. Kuljen ylös ja alas, eteen ja taakse. Jättäen kuitenkin jäljen itsestäni. Muiston. Ehkä se viipyilee vielä vuosikymmenien päästä, nousee esiin jossakin, ja saa aikaan jotain liikahdusta katsojassaan.




Tarvitsen sen hetken vain. Sellaisen sopivan pituisen. Vaikka koko viikonlopun, jos olisi mahdollista. Mutta edes sen kymmenen minuuttia. Sitten minä taas jaksan. Jaksan kuunnella rakkaita. Olen siinä. Heitä ja itseäni varten.

Mitä sinä mietit tehdessäsi käsitöitä? Oletko koko ajan tietoisesti läsnä tekemisessä, vai harhailevatko ajatuksesi jossain muualla? Tuovatko käsityöt sinun arkeesi iloa?

Kooste Instagramissa julkaistuista kuvista. Keskeneräisistä käsitöistäni, joista osa on jo valmistunut tai osa odottaa valmistumista. Ihanat Isagerin langat on hankittu Kässäkerho Pompomista. Minun ja pojan villasukat on neulottu (joku muu tällä kertaa kuin minä), miehen tossut virkattu ja julkaistu blogissa kaksi vuotta sitten.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Helpot kortit koriste- ja washiteipeillä




Kevään ja kesän erilaiset juhlat lähestyvät, ja niitä silmällä pitäen tein ystävänpäiväkorttien kanssa samaan aikaan muutaman onnittelukortinkin. Suosin edelleen nopeasti valmistuvia kortteja :D. Askartelu on kivaa puuhaa, mutta tällä hetkellä nuo kirjonnat ovat napanneet minut mukaansa, joten tein muutaman kortin helpolla tavalla erilaisilla teipeillä, että pääsen nopeasti lankojen ja neulan pariin takaisin.



Erilaisia washi- ja koristeteippejä on tarjolla paljon! Ihan hämmästyin, miten omasta pienestä lähikaupastakin niitä löytyi. Tehdessäni itselleni bullet journalia ostin näitä teippejä isot kasat sivujen koristelua varten. Se kuitenkin jäi, kun tykkäsin simppelistä ilmeestä enemmän. Johonkinhan näitä teippejä oli sitten käytettävä, etteivät jää pitkiksi ajoiksi kaappiin pyörimään.



Teippien kanssa puuhaaminen on helppoa. Sain mieheltäni jokunen vuosi sitten lahjaksi tarrojen ja teippien leikkaamista varten tehdyt sakset. Niillä leikatessa teippi ei tartu terään kiinni ja työskentely on huomattavan helppoa verrattuna tavallisiin saksiin. Tällaiselle satunnaiselle paperiaskartelijallekin hyvistä välineistä on vaan iloa.





 Toki oikein tarkka askartelija mittaisi teippien paikat ja tekisi apuviivat valmiiksi, jotta teipit asettuisivat suoraan. Koristelin näitä kortteja lisäksi pienin käsinkirjoitetuin viestein sekä erilaisilla pienillä koristeilla. Suurimman osan koristeista olen hankkinut Tiimarista aikoinaan. 



Minulla on ollut pienoisia ongelmia uuden läppärini ja kameran kanssa, kuvat eivät ole ihan parasta antia (johtuu ihan siitä, etten vielä hallitse näiden kahden tyypin kommunikointia täydellisesti ja enpäs muistanut käyttää jalustaa tällä kertaa). Jatkan harjoituksia näiden kahden kanssa vielä :D.



Ystävänpäiväkortit tulivat nyt hieman myöhässä esille, mutta eikös sitä ystävänpäivää voinut viettää ihan milloin vaan ;)? Vaikka meillä onkin ihan täysi talvi, ja lunta on tänäänkin satanut koko päivän lisää, niin jostain kuuluu hennosti kevään ääni. Ainakin päivät alkavat pidentyä ja lisääntyvä valo on tervetullutta. Odotatko sinä jo kevättä vai vieläkö talvi saa jatkua?

torstai 2. helmikuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Esittelyssä bullet journal ja ommellut kannet



"Uskalla ajatella suuria, uskalla unelmoida, uskalla, koska kaikki on mahdollista" (mietelause kalenterini ensimmäisellä sivulla)

Olen vuosia elänyt seinäkalenterin, kännykän kalenterin, muistiinpano-sovelluksen sekä muistikirjojen kanssa. Lappuja lippuja siellä täällä vielä lisäksi. Vuoden vaihtuessa aloin haaveilemaan taas paperisesta kalenterista, niitä ennen käytin paljonkin. Kaupassa ei sattunut silmään mitään mieleisiä, ja asia jäi odottamaan. Sattumalta törmäsin bullet journalin esittelyvideoon ja siinä se oli. Ratkaisu minun ongelmiin. Päiväkirja, kalenteri, ideavihko; kaikki samassa paketissa!

Ensimmäisen version tein kotona löytyneeseen isompaan muistikirjaan. Ostin oikein ison kasan washi- ja koristeteippejä ja kaivelin tarravarastoista tarroja kirjan sivuille. Huono ratkaisu, kaiken kirjavat washiteipit eivät miellyttäneet silmääni. Levottomuus vei innon tehdä mitään merkintöjä.





Suuren Suomalaisen kirjakaupan alessa vastaan sitten käveli omiin tarpeisiini sopiva kirja. Riittävästi sivuja, simppeli tyyli. Musta tussi käyttöön ja kirjan sivut saivat yksinkertaisen ilmeen. Lähdin liikkeelle alkuperäisen bullet journalin kaavan mukaan. Ensiksi sisällysluettelo, vuosinäkymä, sitten kuukausinäkymä yhdistettynä to do-listaan (myös käsityöt ja blogi saavat omat sivunsa joka kuukaudelle), viimeisenä viikkonäkymä. Vuosinäkymään merkitsin lähinnä vain juhlapäivät, muistettavat syntymäpäivät jne. Kuukausinäkymään aina sen kuukauden kaikki tärkeät tapahtumat; helppo tarkistaa, mitä kuukausi pitää sisällään. Käytin tärkeiden juhlapäivien ja erityistä huomiota vaatien tapahtumien kirjaamiseen punaista tussia, näin huomaan helposti kaikki tärkeimmät. To do sivu kertoo ne asiat, jotka pitää kuukauden aikana hoitaa (kuten varata vihdoin ja viimein kampaaja). Käsityöt sivulle olen samoin kirjoittanut ne käsityöt, jotka on hoidettava kyseisenä kuukautena, että ehtivät varmasti valmiiksi. Uskon ja toivon, että tämän myötä minun on helppo muistaa ajoissa kaikki juhlapyhät ja niihin liittyvät käsityöt. Viikkonäkymiin olen toistaiseksi kirjoittanut myös ranskalaisilla viivoilla päivän tapahtumia. Mitään päiväkirjaa en aikonut sen kummemmin pitää, mutta jotain pientä tulee muistiin kirjoitettua kuitenkin.





Kirjasta jäi vielä tämän varsinaisen osuuden lisäksi melkein puolet tyhjäksi, tilaa kaikille niille ideoille, joita päähän putkahtaa. Sisällysluettelon avulla ne on myös helppo löytää. Listasin vihkon loppuun myös lahjalistat; kokoan sinne muistiin milloin täytyy viimeistään hankkia lahja, ja mitä se voisi olla. To do -listalla on toki merkitty lahjan hankinnan ajankohta, mutta kirjasen lopusta on helppo sitten tarkistaa, mitä olen lahjaksi suunnitellut. 


Kalenterin harmaat nahkaiset kannet olivat ihan kauniit, mutta eihän niissä ollut kynille eikä lapuille paikkaa. Mustaa pellavaa sattui olemaan kaapissa pieni pala ja siitä päätin tehdä kalenteriin kannet. Kuminauhasta kynille lenkit sekä pari taskua. Sinne saa hyvin nyt talteen kaikki tärkeimmät muistilaput. Kynät päällystin washiteipillä. Tykkään käyttää näitä Stabilon tusseja, mutta eihän ne kauneimpia ole ulkonäöltään. Kalenterissa on lisäksi tarroista tehdyt merkit jokaisen kuukauden kohdalla, nopeampi avata oikea sivua, jos tarvitsee jotain tarkistaa tulevilta kuukausilta.






Kalenterissani on lisäksi satiininauhoissa omilla nimikirjaimillani varustetut napit. Nämä hurmaavat ristipistotyöt ovat Helmoja ja hepeneitä -blogin Kristan käsialaa. Lankakerä ja nappi ovat klemmareissa. Olen yrittänyt löytää noita suuria klemmereita kaupoista, mutta ei ole vielä vastaan tullut. Yksi löytyi kotoa :D.





 Kirjonnat ovat tämän vuoden käsityölistallani pääosassa, niinpä kaivelin esille langat ja neulat. Helppo malli, Mitsu ume (three plum blossoms) on napattu Susan Briscoen kirjasta Japanese Quilt Blocks to Mix and Match. Se on sashiko-kirjontaa, jonka näin ensimmäistä kertaa Helmoja ja hepeneitä blogissa. Tämä ensimmäinen kokeilu ei niin tasainen nyt ole, mutta tykkään kyllä tekniikasta paljon; helppoa, nopeaa ja kivan näköistä. Oikeastihan ne taitavat kirjoa näitä tummansiniselle kankaalle, mutta musta on aina musta :D. Varmasti tätä kirjonnan lajia paremmin taitavat löytävät tästä muutaman kohdistusvirheen, mutta minulle tämä on riittävän hyvä.

Jokaiselle kaupunkireissulle kalenteriani ei jaksa kuljettaa, sitä varten käytän edelleen lisänä myös puhelimen kalenteria ja todella pientä muistikirjaa, joihin minun on helppo kirjoittaa päähän putkahtavat ideat. Pienen sulattelun jälkeen ne onkin hyvä joko siirtää tähän varsinaiseen kirjaani tai hylätä toimimattomana. Bullet journalissa on minulle parasta se, että se yhdistää kaikki juttuni samaan. Ja kyllä se useammin laukkuun sujahtaa, vaikka hieman isohko onkin :). Vajaan kuukauden käytön jälkeen olen ollut kovinkin tyytyväinen kirjaani. Ystävänpäiväkortit tuli tehtyä hyvissä ajoin, kun ne oli merkitty tehtäviin hommiin jo tälle kuukaudelle. Bullet journalista löydätte netistä hakemalla lisää tietoa, kalenterien asiantuntijana minua kun ei oikein voi pitää :D.

Huh, megapitkän postauksen lukijoille hatun nosto! Käytättekö te millaisia kalenteri/muistikirja yms. juttuja? 

Helmikuu käynnistyi, minulla onkin tässä kuussa edessä mielenkiintoinen uuden tekniikan opettelu kansalaisopiston kurssilla. Siitä toivottavasti kuulette sitten lisää maaliskuussa ;). Täysi talvi on täälläpäin Suomea, lisää lunta sataa. Silti lisääntyvä valo antaa jo lupauksen pian saapuvasta keväästä. Ihanaa!



maanantai 16. tammikuuta 2017

Peruspaitoja pojalle ja kuulumisia



Tällä kertaa päivitän tänne muutaman kännykkäkuvan Instagramin puolelta :). Peruspaitoja on tullut tehtyä viime vuoden aikana pojalle muutamakin. Jostain syystä lapsilla on kummallinen taipumus kasvaa kauhian nopeasti ja vaatteet jää pieniksi. Alligaattorikangas on tilattu Kangaskapinasta ja eläinkuosillinen paikallisesta Savon Palasta.




Riivalit-kuosista syntyi pojalle raglanhihainen paita. Kangas Käpyseltä ja musta trikoo Eurokankaasta. Alla olevassa kuvassa sama kaava, kankaat kaikki Eurokankaasta. Kaikissa paidoissa käytin pitkästä aikaa omaa kaavaa, kivaa vaihtelua tehdä peruskaavoja!




Perusvaatetta stailaamattomilla kännykkäkuvilla. Tällä postauksella nyt yritän päästä yli suuresta kynnyksestä blogata. Mieli tekisi, mutta kun... niin. Minulla on viime aikoina käsityöt olleet kovin perusvaatteisiin keskittyvää. Tuntuu hieman tylsälle blogata, kun ei ole oikein mitään sanottavaa niistä. Lukijalle niissä ei ehkä ole mitään saatavaa. Instagramin puolella nämä on jo näkyneet, mutta tiedän, ettei kaikki teistä siellä taida olla :). 






Instagramiin olen kuvia päivittänyt hieman aktiivisemmin, viime vuoden tykätyimmät kuvat näet tästä :). Sen verran haastoin viime vuonna itseäni, että vihdoin ja viimein tartuin pyöröpuikkoihin. Oli aika opetella neulomaan kahdet sukat kerralla varpaista varteen! Neuloin itseasiassa kaksi paria sukkia tällä tekniikalla, mutta vielä olisi siinäkin opeteltavaa. Haluaisin nimittäin tehdä vahvistetun kantapään, mutta en vielä omin voimin sitä saanut onnistumaan. Käsitöitä kyllä tein paljonkin, jopa muutaman joululahjan. Viime vuosi oli kuitenkin poikkeuksellisen hiljainen blogissa. Säännöllinen bloggaustahti olisi tavoitteena tälle vuodelle, ei varmaan kovin montaa postausta ehdi tekemään, mutta edes kerran kuukaudessa :).




(paperista tein talvisia tähtiä koristeeksi, ohjeita näihin löytyy googlesta hakusanoilla paper origami star). Minun täytyy esittää teille suuret kiitokset; olen oikein otettu, miten moni teistä on maininnut tämän blogin yhdeksi suosikikseen! Kiitoksia myös lukuisista haasteista, joihin en ole ehtinyt vielä vastaamaan sekä lämpöinen tervetulo-toivotus uusille lukijoille! Ja kiitoksia kaikille, jotka ovat keksineet tähänkin vuoteen loistavia haasteita. Ehkä saisin jonkin käsityöni mahdutettua näiden haasteiden aihepiiriin.




Mitäs käsityösuunnitelmia minulla sitten onkaan tähän ihanaan, vasta alkaneeseen vuoteen? Uutta aion tänäkin vuonna oppia, kokeilla jotain erilaista tekniikka. Yksi kurssi on jo varattu kalenteriin helmikuulle, ehkä näette sitten kurssin tuotoksia maaliskuulla. Ja kirjonnat tulevat olemaan varmasti yksi kantava tekijä tämän vuoden käsitöissä. Neulerintamalla mennään varmasti ihan perussukkien parissa alkuvuosi, ehkä puikoille päätyy jotain muutakin kivaa sitten myöhemmässä vaiheessa. Käyttövaatetta on tarkoitus myös tehdä ommellen, niistä kaikki eivät varmaankaan tänne blogiin päädy, mutta pääsette kurkkaamaan netinkin kautta instaan tulevia kuviani klikkaamalla tuolla sivupalkissa olevaa Instagraman painiketta :)! Toiveena olisi myös sisällyttää jokin käsityö Suomi 100 vuotta -teemaan.

Uusi vuosi tuo aina mahdollisuuden uuteen alkuun! Rohkeasti kaikkea uutta päin, olohuoneemme taulu toimii tänäkin vuonna minulla kannustimena. Mitenkäs teidän käsityövuotenne on alkanut? Jatketaan tätä vuotta iloisina, ollaan toisillemme ystävällisiä ja kannustetaan! Toivotan teille kaikille ihanaa alkanutta vuotta!