maanantai 1. toukokuuta 2017

Virkattu pupu-unirätti vauvalle lahjaksi


On hetkiä jolloin yksi lähtee ja toinen syntyy. Siinä pienessä hetkessä, kun aika on lähteä ja toisen saapua, on käsinkoskeltava tunnelma. Ihmetys siitä, miten elämä aina jatkuu. Tulee uusi päivä. Aurinko nousee sittenkin. Syntyy uusi elämä; pienen ihmisen, jolla kaikki on vielä edessä. Koettavana ja nähtävänä. Pienin käsin etsii tiensä elämään, koskettaa ja katsoo. Oppii koko ajan uutta. Ei vielä osaa ajatella sitä hetkeä, kun elämä päättyy ja käden ote hellittää. Eikä tarvitse. Ja parempi niin.




Kevään myötä olemme saaneet ihailla uutta elämää, lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Olemme myös hyvästelleet rakkaan, jonka elämän tie oli nyt kuljettu. Elämän monimuotoisuus, surun ja onnen yhtäaikaisuus, on ihmeellistä. Olen sen monta kertaa kokenut. Samaan aikaan, kun joku lähtee, syntyy joku uusi. Ehkä sen toisen oli annettava tilaa uudelle. Tai sitten se on vain sattumaa. Silti se aina pysäyttää, ja sitä jää pohtimaan. Kun toinen irroittaa, toinen tarttuu kiinni. Tulee osaksi tätä maailmaa ja etsii siitä oman paikkansa. 



Vauvalahjaksi virkkasin pienen unirätin, vauvan käsille sopivan kokoisen. Suloisen pupun pään ohjeen löysin Kauneimmat käsityöt lehdestä numerosta 2/2017. Lehdessä oli myös ohje rättiosaan, mutta tein tällä kertaa tällaisen mekkomaisen "musta tuntuu" ohjeella käyttäen viuhkoja, kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Virkkasin pupulle myös pienen rusetin ja kädet kiinteillä silmukoilla. Käsiin on pienenkin vauvan helppo tarttua kiinni. Silmät ja nenä on kirjottu. Pupun pään ja kädet täytin vanulla.




Lankana käytin ihanan pehmeää Viking of Norwayn Bambino -lankaa (50% bambua, 50% puuvilla). Harmaa väri numerolla 413 ja vaaleanpunainen 465. Herttaiset värit, eiköstä vaan? Harmaata lankaa meni 50g ja vaaleanpunaista n. 30g. Näissä puuvilla/bambu langoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät kuumempia pesulämpötiloja, mitä keinokuituiset. Ja vauvaperheessähän ei koskaan tiedä, mitä likaa leluihinkin ehtii tulla ;). 




Onneksi elämä tarjoaa ihania juttujakin! Surukin ajan kanssa helpottaa ja muuttaa muotoaan. Lempeämmäksi. Välillä on hyvä pysähtyä ja huomata se kaikki ihana ympärillään. Keväällä se on yleensä aina hieman helpompaa, kun luontokin herää elämään "uutta" elämää. Nautitaan näistä keväisistä päivistä, meilläkin aurinko vihdoin paistaa. Ehkä jo lumetkin alkavat sulaa pikkuhiljaa pois.

Minulla onkin seuraavassa postauksessa vuorossa kirjaesittely! Niitä en olekaan ennen tänne kirjoittanut, joten uutta on siis tiedossa :). Nähdään toivottavasti pian!

23 kommenttia:

  1. Oi, miten sievä ♡ Pupu prinsessamekossaan ♡ Vauvat ovat ihania! Ne ovat niin ihania, että en uskaltanut ottaa suvun pienintä syliin, kun pelkäsin, että alan haluta sellaista itselle =)

    Osanottoni ♡ Muistoissa rakkaat elävät ikuisesti ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Johanna <3! Vauvat ovat kyllä niin suloisia, pieniä tuhisijoita :). Kyllähän sellaisen äärellä helposti tulee vauvakuumetta ;).

      Poista
  2. Kaunis postaus. Osanottoni teille ja toisaalta iloa tästä uudesta tulokkaasta. Niin suloinen tuo pupu! 💞

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan suloinen pupu! Miten voikin olla niin ihana? :)
    Elämän rajallisuus on noissa hetkissä niin käsinkosketeltava. Lähteminen ja saapuminen. Syntymä ja kuolema. Osanotto suruun ja onnea pienestä läheisestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä läheisen kuolema oli odotettavissa, ja toisaalta myös omalla tavallaan helpotus pitkän sairastamisen jälkeen. Mutta ainahan se suru on läsnä ja erityisesti ikävä. Kiitos kaunis Pikku Akka <3!

      Poista
  4. Onneksi surulla on tapana keventyä ajan kuluessa ❤️ Ja toisaalta ihanaa nähdä iloa sen rinnalla! Oi miten kaunis pupunen 💕

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana pieni pupu :) Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  6. Osanotto suruun. ❤ Pupu on kyllä mahdottoman suloinen! :)

    VastaaPoista
  7. Lämpöinen ajatus sinulle <3 Sitähän se elämä on, valoja ja varjoja, luopumista ja saamista.
    Aivan ihanan lahjan pikkuinen on saanut. Miten voikin olla noin sievä pupu. Harmaa ja vaaleanpunainen toimii ainaa pienillä prinsessoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa ja vaaleanpunainen on minustakin ihana yhdistelmä. Löysin vielä nämä kivat puuteriset sävyt, jotka sopivat mielestäni niin hyvin yhteen. Kiitoksia Eerika <3!

      Poista
  8. Ihanan lämmin kirjoitus ja ihana on myös pupunen :)

    VastaaPoista
  9. Ihan älyttömän suloinen lahja !!!

    VastaaPoista
  10. Kuinka kaunis postaus ja lämpimin ajatuksin kirjoitettu. Olette kokeneet elämän koko kirjon kauneudessaan ja haikeudessaan. Ja nyt en ehkä kestä kuinka suloinen tuo pupu onkaan. Ihana! Lämpimiä ajatuksia sinulle ja toivotaan enemmän niitä ilonhetkiä mahtuvan loppuvuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa minäkin toivon, teillekin, ilonhetkiä :). Kiitoksia Jani!

      Poista
  11. Kuinka hienosti olet jälleen kirjoittanut sekä luopumisesta että siitä onnesta, jota uusi ihmisalku aina tuo tullessaan <3. Täytyy sanoa, että mutu-tuntumalla on kyllä syntynyt aivan ihastuttava pupu, tuo helman runsaus ja väritys ovat todella suloisia.Kaikki yksityiskohdatkin ovat niin mietittyjä, panta ja kaikki. Mukavaa toukokuun jatkoa ja ihanaa huomista äitienpäivää! Ps.Innolla odotan kirjaesittelyä ;)

    VastaaPoista

Pieni kommentti sinulta, iso ilo minulle :).